LAPSI TÄYTTÄÄ 10

By Värikkäästi valkoinen by Annina - 1/11/2018

No ihan totta tosiaan, esikoiseni täyttää kymmenen ensi kesänä. KYMMENEN vuotta, wau! Miten nopeasti voikaan yksi kymmenen vuotta sujahtaa elämässä. Meneekö seuraava kymppi myös yhtä nopeasti? Missä on käsijarru ja kai sitä voi vetää just NYT..!
Uutenavuotena sanoin lätkäjätkälleni, että tästä tuleekin juhlavuosi, koska täytät kymmenen. Hän tietenkin kyseli, että Ai minne me mennään ja onko koko ajan jotain juhlaa ja saako koko vuoden lahjoja!! No ei ole eikä todella saa :) Mutta eikös sitä voi ja saa nyt pitää juhlavuotena, jos esikoinen täyttää kymmenen, kyllä!
 


Kymmenen vuotta sitten minusta tuli äiti. Olin nuori äiti, vaikka oikeastaan en ole sitä itse ikinä ajatellut. Että olisin ollut mitenkään nuori. Olin täysin valmis äidiksi ja halusin sitä kovasti. En ollut ikinä hoitanut vauvoja tai edes pieniä lapsia ennenkuin sain tuon pienen lahjan syliini, mutta niin vain sitä onnistui. En ole aina osannut tai osaa vieläkään kaikkea, mutta olen aina luottanut itseeni äitinä. Luotan edelleen. Ja virheet opettavat.
Äitiys on opettanut myös paljon. Tai ylipäätänsä kyllä elämä opettaa, mutta lasten kautta oppii vaikka ja mitä. Kaikkea ei aina edes haluaisi oppia ;) Sitä yrittää pysyä kärryillä joka päivä uusissa jutuissa ja välillä kauhistelee juurikin tätä kaikkea uutta. En koe olevani todellakaan kauhean vanha, mutta välillä tuntuu, kun olisi mikäkin mammutti, kun kuuntelee juurikin vaikka tuota esikoistani. Oisko mitään opusta, jossa olisi vaikka suomennettuna kaikki ne lyhenteet? OP:t sun muut..! 


Kymmenen vuotta on mennyt nopeasti, vaikka toisaalta onhan tuossa ajassa tapahtunut vaikka ja mitä. Tarkemmin, kun ajattelee taaksepäin. Tuntuu, että se ihan vauva- ja taaperoikä on menny salamana ohi. Olihan siinä toisaalta se oma pöhinä :) Esikoisen kanssa myös kaikki uusi on aina ollut jännittävämpää ja tapahtuu hirveästi asioita ihan ekaa kertaa. Ekat hampaat, ekat askeleet, ekat sanat. Hoidon aloitus, esikoulu, koulu. Kaikki on vaan hitsin uutta ja jännää. Ja hei, kaikki ne ihanat uhmat ja muut vaiheet, niiden kanssa sitä tuntuu aivan uunolta aina ensimmäisen kerran!  Ja kaikkea näitä ekoja on vielä edessä vaikka ja kuinka. 

Tuntuuko tämä haikealta sitten? Ei kyllä tunnu, ei yhtään, ainakaan vielä. Ehkä enemmänkin herkistää tällaisen totaali herkkis äipän. Tuntuu hienolta ja olen niin kiitollinen hänestä. Useasti seuraan häntä hiljaa hymyillen, ylpeänä. Hänestä on kasvanut iso poika, jolla on vielä paljon edessä, mutta paljon on oppinutkin ja kokenut. Iloja ja pettymyksiä. Ehkä olen myös "salaa" hieman ylpeä itsestäni. Toivottavasti kaikki äidit olisivat ♡

Joo, mutta kuulkaas..tällä viikolla,  kun luin lehdestä uusista alokkaista, niin sitä mietin kauhulla, että tuolla kun se tuvassa istuu joskus, niin siinä saa kyllä olla useampikin nessu paketti ja toin ajatuksen myös kotona esille "voisinkohan hakea armeijaan siivojaksi sitten"
allekirjoitus

  • Share:

You Might Also Like

0 kommenttia