OSAATKO OLLA YKSIN?

By Värikkäästi valkoinen by Annina - 4/13/2018

Osaatko sinä olla yksin? Ja tällä yksin ololla en nyt tarkoita yksinäisyyttä, vaan ihan yksin yksin oloa tuosta vaan. Eli en nyt mene pintaa syvemmälle tässä aiheessa tällä kertaa.  Itse olen lapsena ollut paljonkin yksin, koska veljeni ei ole ikinä asunut kanssasi saman katon alla. Ei siis ollut aina leikkikaveria, vaan piti keksiä leikki yksin. Toki ne aikuiset oli siinä lähellä, mutta samanikäinen leikkikaveri puuttui usein, esim. kesälomilla mökillä tms.


Koulussa itselläni on aina ollut kavereita ja illat meni kamujen kanssa ulkona leikkiessä tai mitä nyt milloin touhuttiinkin. Teininä sitten oli varsinkin tärkeää, että oli porukkaa ympärillä ja varsinkin tämän yhden ja ainoan kanssa on menty kuin majakka ja perävaunu konsanaan ♡ Seurustelun aloitin 17-vuotiaana ja 19-vuotiaana muutettiin yhteen. Ikinä en ole asunut yksin. Muutaman yön olen nukkunut yksin. Kun mietin, niin työ minulla on usein aina ollut itsenäistä ja sitä olen tehnyt tavallaan yksin.

Lasten synnyttyä se meno ja meininki ympärillä vasta alkoikin. Jokainen äiti tietää  mitä tarkoitan.  Ei ole tuona tiettynä elämän vaiheena edes mahdollisuutta, että olisit yksin. Sitten kun se tilanne yhtäkkiä tuleekin, että saat olla yksin, niin soitat paniikissa listan läpi kavereita, että kuka lähtee kanssasi lenkille. Tai kauppaan tai kahville. Minne vain. Kun et ole tottunut olemaan yksin, niin ei tule mieleenkään lähteä yksin metsään tai lenkille. Sehän on pelottavaakin. Tai jokuhan voi luulla että olet yksinäinen.

Olosta tulee helposti vähän levoton ja koko ajan pitäisi olla jotain hässäkkää ympärillä ja tekemistä. Juuri varsinkin niinä hetkinä, kun sulla olisi mahdollisuus olla yksin. Rauhassa. On ensisijaisen tärkeää, että vaihdat kuulumiset kavereiden kanssa. Kerrot ihan kaikki mitä on tapahtunut viime aikoina. Itselläni taisi käydä näin. Yhtäkkiä oli monta rautaa tulessa ja suorittaa piti jatkuvasti.



Se oli se yksi kesäloma mökillä muutama kesä sitten. Kesäloma mikä tuli niin tarpeeseen. Heräsin aamuisin ja menin yksin rantaan ja uimaan. Oli sää mikä tahansa. Ihan yksin rannassa koleaan veteen pulahdin ja mitään muuta en kuullut kun lintujen laulut ja oman huohotuksen kylmästä vedestä :) Joka aamu enemmän ja enemmän nautin noista aamu-uinneista. Uinnin jälkeen sitä jäi aina istumaan saunalle ja oli vaan. Vitsi mikä fiilis! Ja tuo kaikki oli niin uutta.



Sen kesän jälkeen olen hyvin oppinut olemaan myös yksin. Silloin tällöin. Jopa eksynyt metsään yksin. Lenkkeillyt ja juossut yksin ja tajunnut kuinka hyvää se tekeekin. Aina välillä. Olla ihan hiljaa omien ajatusten kanssa. Vaikka rakastan elämisen pölinää ja hölinää ympärilläni, niin olen oikein iloinen, että ymmärsin, että välillä on hyvä kysyä niitä kuulumisia myös ihan itseltään ♡

Aurinkoista perjantaita sulle ♡
allekirjoitus

  • Share:

You Might Also Like

0 kommenttia